Viime vuoden Juhannuksen aikaan Ronjalta halkesi kannuskynsi

Viime vuoden Juhannuksen aikaan Ronjalta halkesi kannuskynsi. Kynsi kuorittiin ja suojattiin siteellä. Kynteen oli saatu antibioottivoidetta, joka ei kuitenkaan riittänyt ja antibioottikuuri tuli lisäksi. Kynnen parantuminen kesti 3 viikkoa.

Kun Ronja pääsi ensimmäistä kertaa kynsivamman jälkeen uimaan, astui se takaisintulomatkalla ilmeisesti kuivan oksan päälle, joka meni sen tassun alla säpäleiksi. Saman etutassun, vasemman, isoimpaan anturaan tuli 1,5 cm syvä ja n. 3 cm pitkä haava, joka tikattiin yöllä Viikissä. Ja taas siis tassu pakettiin ja ontuminen jatkui.

Antura parani kesän kuluessa, mutta syksyllä Ronja alkoi ontua vasenta takajalkaa. Varsinkin rasituksen ja levon jälkeen se saattoi kulkea kolmella jalalla. Se oli siirtänyt painon taakse koko kesän ajan etutassuvammojen takia.

Syyskuun lopulla menimme Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin, neurologille.
Tässä ote lausunnosta:
”Ronja tutkittiin vasemman takajalan ontuman vuoksi, joka pahenee rasituksen jälkeen. Ronja keventää painoa vasemmasta takajalasta pois ja alaselkä on pyöreä, ontuu vtj., asentotunto on normaali, spinaalirefleksit normaalit, lannerangan lihakset jäykät, ei aristanut ristiselän tunnustelua, lonkkien taivutus normaali, aristaa vtj. tassun seesamiluiden painelua”

Esitutkimuksen jälkeen mentiin röntgeniin ja lausunto jatkuu näin:

”Lannerangassa pieni osteofyytti spinaalikanavan alapuolella hermoaukon kohdalla L5/L6. Lievä facettihypertrophia L4/L5/L6. L7/S1 välilevytila on hyvin leveä, ristiselän katto on hieman matala, vasemman takajalan lonkka on hieman löysä; reisiluunpää ei ole niin syvällä lonkkamaljassa ja pieni hypersklerootinen linja näkyy reisiluunpäässä, reisiluunpää ei ole niin pyöreä, oikea lonkka parempi. Vasemman takajalan 3. varpaassa epäily, että seesamiluu on murtunut”

Ronjalle pistettiin varpaaseen kortisonia, aloitettiin Cartrophen pistokset ja kipuun Rimadyliä.
Ell oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ontuminen johtunut lonkasta. Suositteli selän magneettikuvausta, ellei ontuminen poistu.

Aikaa kului ja haimme 3 pistosta lisää Cartrophenia. Ronja ontui edelleen, eikä pistoksista ollut mitään näkyvää hyötyä.

Pohdin tilannetta huolella ja mietin magneettikuvausta, mutta päädyin kuitenkin ratkaisuun, että menemme kuitenkin ortopedille näytille, Yliopiston eläinsairaalaan.

2v.

5v.

Otin Ronjan 2-vuotiskuvat lonkista ja selästä mukaan (lonkat ell oli lausunut aikoinaan vähintään B:ksi) ja lisäksi uudet kuvat. Ronjaa juoksutettiin ja väänneltiin ja käänneltiin ortopedin ja kandin toimesta yhteensä 4, 5 tuntia.
Tässä otteita ortopedin lausunnosta:

”Ontumatutkimuksessa Ronjan todettiin liikkuvan melko runsaasti peitsaamalla, suoralla linjalla ei kuitenkaan havaittu selvää ontumaa. Ympyrällä juoksutettaessa oikeassa kierroksessa, takajalan askeleen todettiin olevan hieman lyhentynyt, ja lievä ontuma voitiin havaita. Ronjan etujalkojen asento oli liikkeessä hyvin leveä, liikerata melova, takajalkojen asento sen sijaan oli hyvin ahdas.

Ortopedisessä tutkimuksessa Ronjan lantion alueen lihakset todettiin olevan kipeät. Ronjan vtj. lihakset todettiin olevat pienemmät kuin oikean takajalan. Niveliä taivutettaessa Ronja osoitti selvästi ja toistuvasti kipureaktiota vasemman takajalan lonkan taivutukseen. Etenkin lonkan ojennus ja loitonnus aiheuttivat kipua. Muiden nivelten kohdalta ei saatu kipureaktiota. Ronjan oikean lonkan todettiin olevan hieman löysä, mutta kivuton.

Ortopedi vahvisti nivelrikon ja sanoi, että vastaavat mutta lievemmät löydökset olivat jo nähtävissä 2-vuotiskuvissa. Olimme harrastaneet agilityä, koska olin luottanut ell sanaan terveistä lonkista.

Ortopedi määräsi hoidoksi Metacamia jatkuvasti, Gabapentiiniä krooniseen kipuun jatkuvasti, Arthryl-nivelvalmistetta (glukosamiini) jatkuvasti, omega3-rasvahappovalmistetta jatkuvasti. Kaikkia näitä siis koko loppuelämän ajan. Lisäksi alkuun 2 viikon lepo.

Olin aivan musertunut ja mielessä pyöri tapaukset, jossa koira oli jouduttu lopettamaan nivelrikon takia. Vietin unettomia öitä ja itkeskelin jatkuvasti. Teki pahaa katsoa kipeää koiraa.
Hain lääkkeet ja aloitin Metacamin antamisen. Gabapentiininkin hain, mutta päätin tuoteselosteen luettuani, etten anna ko. lääkettä koiralleni. Gabapentiini on ihmisten epilepsialääke ja haittavaikutukset voivat olla rajuja.
Ronja vastasi kohtalaisesti Metacamiin, mutta en ollut tyytyväinen asiaan. Jotain muuta pitäisi olla tehtävissä. Kipulääkkeen lisäksi annoin glukosamiinia ja lohiöljyä sekä kävimme fysioterapiassa avaamassa selän jumeja.
Ajattelin hakeutua YES:n kipuklinikalle, mutta se ei ole tällä hetkellä toiminnassa, joten varasin ajan YES:n fysioterapeutille ja mielessäni oli myös akupunktion aloittaminen.

Ronja juoksi askelmatolla, ja useimmat ravaamiset olivat peitsausta tai laukkaa. Pari onnistunutta ravia kuitenkin saatiin ja lukemia jalkojen käytöstä.
Ronja kevensi voimakkaasti vasenta takajalkaa, mutta myös toista etujalkaa.

Teimme kuntoutussuunnitelman, johon sisältyisi vesiterapiaa sekä fysioterapiaa.
Aloin vähentämään Ronjan lääkitystä kevään ja lämpimämpien ilmojen myötä (Ronja reagoi voimakkaasti kylmään), vaihdoin glukosamiinin Aviform Supplex Joints + HA valmisteeseen ja lohiöljyn Nutrolin Senioriksi ja samalla kävimme viikottain YES:n fyssarilla.

Ensin vesiterapia-allas pelotti ja sain vakuutella Ronjalle, että juoksumatolle voi astua. Kerta kerralta altaaseen meno helpottui ja pääsin katsomaan sivusta Ronjan liikkumista. Suuret pyörivät liikkeet joka jalassa ja tasainen käynti, ei peitsausta. Tehokasta työskentelyä.
Saimme kotiin myös venyttelyohjeet.
Ronjan lihasmassa alkoi palautua ja nyt se on 37 kg lihasta ja upean näköinen verrattuna viime syksyyn, jolloin se oli lihakseton, köyryselkäinen ruipelo.
Uiminen on voitu aloittaa luonnonvesissä, kun veden lämpötila riittää, eikä pelkona ole kramppeja tai kylmän aiheuttamaan kipua.

Eilen saimme hyviä uutisia!
Ronjan takajalkojen lihakset ovat symmetriset ja lihasta siis taas löytyy ihan kiitettävästi. Liikkeet puhdasta ravia, ei ontumista, ei peitsausta. Selkälinja on laskeutunut ja vaikka selässä joitain kipeitä kohtia onkin, niin lihakset joustavat hyvin eikä selkäranka törrötä.

Luulin, ettei kipu ollut vaikuttanut Ronjan mieleen, mutta nyt se on taas oma itsensä, leikkisä ja aktiivinen sekä ennen kaikkea, kivuton. Oma silmä oli jo ehtinyt tottua hieman apeaan koiraan, enkä ollut nähnyt muutosta käyttäytymisessä.

Nyt ei Ronjan menoa tarvitse enää hillitä, paitsi hyppyjä ja agility loppuikin meidän osalta heti kun ontuminen alkoi. Nyt harrastetaan muuta ja jatketaan fysioterapiaa, vaikkakin harvemmin kuin alkuun. Seuraava aika on vasta elokuun alussa.

Tämä kesä vietetään uiden ja harrastellen, ilman kipua ja kipulääkkeitä ja toivottavasti myös jatkossa. Ja olen saanut varmistuksen siitä, että tein oikean ratkaisun kovien kipulääkkeiden suhteen.

Kuvia ei saa kopioida virtuaalikenneleihin!
Muuhun käyttöön on kysyttävä lupa.